Eilen olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä kaikenlaista töihin, uraan ja arjen pyörittämiseen liittyvää, joten luonnollisestikin vietin lähes koko päivän musiikin parissa.
Soitin kitaralla ennen kaikkea Coumbitea, johon minulla on edelleen jonkinasteinen pakkomielle. Kävin pitkän puoleiseksi venähtäneellä kitaratunnilla soittamassa ennen kaikkea sitä, Me and Bobby McGeetä (vihdoin!) ja edellä mainittua Tietan valoa. Menin kotiin soittamaan lisää ja sovin itselleni laulutunnin.
Tämän kaiken jälkeen tein sen verran töitä, että vilkaisin sähköpostilaatikkoani, jossa on vaivaiset 761 lukematonta viestiä. Näistä avasin ainoastaan Tavastian uutikirjeen, jossa kerrottiin, että Anna Calvi esiintyy Tavastialla 18.3.2014 ja lipunmyynti alkaa tänään kello 9. Päätin viimein tutustua hänen musiikkiinsa tarkemmin . Calvi osoittautui paitsi huimaksi laulajaksi ja lauluntekijäksi (minkä jo tiesin), myös loistavaksi kitaristiksi.
Olen olen monesti harmitellut Jannelle (ja toki muillekin) sitä, että tiedossani on hyvin vähän hyviä naiskitaristeja. Olen nyt siis tästä myöhäisestä heräämisestäni hiukan katkera - tunneillamme on kyllä joskus mainittu Anna Calvi ja hieman kuunneltukin häntä, muttei koskaan ole tullut puhetta siitä, että hän soittaa kitaraa, ja hyvin soittaakin. Ehkä Janne on olettanut, että minä tiedän jo? Toisaalta parempi parempi myöhään kuin ei.
Calvin äänen, kitaransoiton, läsnäolon ja yleisen olemuksen aiheuttamat kylmät väreet keskeytyivät hetkeksi, kun huomasin kellon olevan sen verran, että oli aika lähteä Malmitalolle katsomaan ihanaa Aino Vennaa ja tämän mainiota yhtyettä. Keikka oli hyvä ja kaikin puolin toimiva tapa saada pulssia ja hengitystä hieman tasaantumaan edellisen artistin jäljiltä.
Keikalta kotiin palattuani soitin vielä hieman kitaraa. Sitten silkkaa malttamatonta hölmöyttäni kuuntelin ja katsoin vielä vähän lisää Anna Calvia, mitä en todellakaan suosittele tehtäväksi juuri ennen muutenkin liian myöhäistä nukkumaanmenoa. Pulssi ei ole kunnolla tasaantunut vieläkään.
Janne oletti tädin tietävän Annan kitaransoittotaipumuksista eikä siksi ole tuonut asiaa julki sen ansaitsemassa määrin. Ajattelemattomuutta siis. Verrattoman mieluisaa on uutisen innostunut vastaanotto, ja kirjoittaja suuntaa itsekin tänään pilettikauppaan hankkimaan Annan näkemisen (ja kuulemisen!) oikeuttavan lappusen.
VastaaPoistaNo se on sitten ihan ymmärrettävää, en nyt toki oikeasti ajatellut, että minulta olisi kukaan mitään tahallaan pimittänyt missään vaiheessa. Sinänsä on kyllä aika epäreilua sälyttää muille ihmisille (edes opettajille!) vastuuta tällaisista asioista, ihan oma vikani on, etten ole tullut paremmin tutustuneeksi aiheeseen aiemmin.
Poista