Olen yrittänyt viime aikoina opetella pitämään taukoja. Se on hyvin, hyvin vaikeaa. Tähän teemaan sopivasti olen tarttunut uudelleen mainioon kappaleeseen nimeltä Take Five, jonka soitukierron opettelin ensimmäistä kertaa muistaakseni kesällä 2013. Olisin voinut vannoa, että täällä on sille omistettu kirjoituskin, mutten juuri nyt löydä sitä.
Nyt olen vähitellen opetellut melodiaa pieni palanen kerrallaan, ja se alkaa sujua! Olen aivan hullaantunut siihen, miten olen onnistunut opettamaan sormeni hyppelemään kieleltä toiselle tavalla, jota en olisi kaksi vuotta sitten pitänyt lainkaan itselleni mahdollisena. Mutta mahdollista se on.
Opetellessani olen katsonut jaksokaupalla Dr Whota. Suhteellisen miellyttävänä sivuvaikutuksena on, että Take Fiven soittaminen vie minut nyt suoraan aikamatkailun ja avaruusolioiden maailmaan, jopa niin, että tietyt melodian kohdat yhdistyvät aivan tiettyihin Tohtorin seikkailuihin.
