Kolmikymmenpäiväisen kitarahaasteen ensimmäisessä osassa Eric Skye puhuu asiasta, josta hän käyttää sanaa groove. Ymmärtääkseni grooven voisi tässä kohtaa suomentaa vaikkapa ajantajuksi tai vaikkapa rytmitajuksi, vaikkei se toki kata käsitettä alkuunkaan.
Oli miten oli, Skye lähestyy gruuvia aika lailla puhtaasti tahdissa pysymisen näkökulmasta, ja kertoo aina soittavansa metronomin kanssa silloin, kun soittaa yksin ilman yleisöä.
Olen aina silloin tällöin yrittänyt opetella käyttämään metronomia, ja olen kokenut sen valtavan hankalaksi asiaksi. Minusta metronomin kanssa soittaminen on ollut tylsää ja vaikeaa koko kuluneiden kahden ja puolen kitaransoittovuoteni ajan. Hermostun ja turhaudun nopeasti, enkä ole oikein keksinyt, miten motivoituisin opettelemaan sen käyttöä.
Ehken koskaan keksikään. Skyen innottamana olen kuitenkin aina silloin tällöin ottanut metronomin esille, vaikka vain hetkeksi. Voi hyvin olla, että joskus innostun. Jos näin ei käy, ei haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti