Tänään katkaisin varsin pitkältä tuntuneen järkevyyden kauden ja lähdin arki-iltana keikalle, ja vieläpä sellaiselle, joka alkoi melko myöhään. Nyt on aamuyö ja huomenna työpäivä, mutta kyllä kannatti. Totisesti kannatti.
Kyseessä oli loistokaksikko nimeltä Toot toot (virallisesti ilmeisesti TOOT TOOT) eli Timo Kämäräinen (kitara ja laulu) ja Olli Krogerus (rummut, muut perkussiot ja laulu), johon olen tutustunut vasta tänä keväänä. Ensimmäinen Toot toot -keikkani parisen kuukautta takaperin oli elämys, ja niin oli tämäkin. Nyt maltoin keskittyä vimmatun tanssimisen sijaan kuuntelemiseen ja katsomiseen, joten tämä oli musiikillisesti edellistäkin keikkaa antoisampi. Toisaalta uskon, että vimmattu tanssiminen on parhaita tapoja nauttia musiikista.
Toot tootissa on mielestäni kaikki olennainen: loistava kitaristi ja loistava rumpali, jotka vielä laulavat hyvin ja tekevät mainioita kappaleita. Muutahan ei tarvita. Levyltä kuunneltuna bändi on oikein kiva, mutta lavalla Kämäräisellä ja Krogeruksella on sellaista energiaa ja hyväntuulista karismaa, joka saa musiikin menemään suoraan minun olemukseni ytimeen ja tekemään minusta hyvin, hyvin onnellisen.
Viimeksi tuntui siltä, että on tanssittava. Tänään tuntui siltä, että saatava sähkökitara. Pian.
Lopuksi vielä linkki Toot tootin kappaleeseen The Disappearance of Mr. B. Se ei ole missään nimessä suosikkikappaleeni, mutta se on mielestäni parasta, mitä olen onnistunut heiltä tähän mennessä internetistä löytämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti