Yleisesti ottaen kitaransoitto on tehnyt nivelrikkosormilleni pelkästään hyvää, mutta tänä aamuna herätessäni vasemman käteni nimetön oli noin 45-asteisessa koukkuasennossa ja pysyi siinä pitkälle aamupäivään, mitä se ei ole tehnyt pitkään, pitkään aikaan. Soittaminen ei tule tänään kysymykseen, joten lohduttauduin ostamalla läjän levyjä.
Melkein retkahdin ostamaan levyhyllyni parhaista CD-levyistä vinyylipainoksia, mutta pysyin lujana ja ostin ainoastaan sellaisia levyjä, jotka ovat minulle oikeasti uusia. Rahaa paloi jälleen järkyttävä määrä, mutta kuten Janne joskus sanoi, rahan vastineeksi saa tässä tapauksessa onnea, onneksi. Ja kuten levykaupan setä sanoi, kilohinta oli tällä kertaa mitä edullisin. Ja minähän olin tuossa viitisen vuotta lähes kokonaan ostamatta levyjä, joten kadotettu aika on saatava takaisin. Nyt on Crampsejä, Buzzcockseja, Duke Ellingtonia, John Faheyta ja Sidney Bechetiä. Kyllä nyt taas kelpaa.
Toinen, vähän erilaista onnentunnetta aiheuttava asia on tämä video, jonka katsominen ei maksa mitään. Siinä kerrotaan kaikkea kiintoisaa kitaran rakenteesta ja kitaroiden rakentamisesta. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti