Olen jo kaksi kertaa viikon sisään ollut lähdössä ystävien luokse kylään ja lähtiessäni vakavasti harkinnut, että ottaisin mukaan kitaran tai pari. Molemmilla kerroilla olen päättänyt jättää ottamatta ja katunut perillä pahemman kerran.
Tekosyyni ovat olleet seuraavat: osaan soittaa vasta muutaman kappaleen, enkä niitäkään kovin hyvin. Toiseksi olen ajatellut, että on epäkohteliasta mennä ystävien luokse harjoittelemaan kitaransoittoa. Tekosyyt ovat tietysti olleet nimensä mukaisesti sekä tekaistuja että turhia. Molemmilla kerroilla mukana on ollut minun lisäkseni yksi tai useampi kitaransoittotaitoinen henkilö, mistä olen tietenkin ollut tietoinen jo ennen, muttei yhtään (ehjää) kitaraa. Lisäksi tiedän ihan hyvin, että kitaransoittoharjoitukset ovat huomattavasti mukavampaa kuultavaa kuin kitaransoittoon liittyvä katkeamaton puhetulva.
Varsinkin eilisellä vappubrunssilla olisi ollut mitä sopivinta, jos Rami
(se on kitarani nimi) olisi ollut mukana. Brunssin emäntä kyseli heti kättelyssä sen perään ja harmitteli, ettei ollut itse tajunnut käskeä minua
ottamaan sitä mukaan. Hän oli ajatellut minun ymmärtävän vähän enemmän siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Olin siis suorastaan epäkohtelias. Ensi kerralla Rami tulee mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti