Eräs tuttu laulaja-lauluntekijä nimeltä Dylan soittaa aivan pian kotini lähellä sijaitsevassa baarissa, ja vieläpä ilmaiseksi. En ole koskaan ollut hänen keikallaan, ja minun on jo hyvin pitkään ollut tarkoitus mennä, mutta aina on tullut jotain. Tänään ei olisi yhtikäs mitään, mutta olen päättänyt kerrankin olla järkevä ja ehkä siten vihdoin päästä tästä flunssakierteestä, joten istun kotona kuin tatti.
Lohduttauduin kuuntelemalla hieman Bob Dylania, ja siitäkös keksin opetella leirinuotioklassikko Blowing in the Windin. Ihan niin kuin noita soitettavia kappaleita ei olisi jo riittämiin, mutta toisaalta, väliäkö tuolla.
Blowing in the Wind on ensimmäisiä kappaleita, joista olen ollut itsenäisesti innoissani. Kuulin sen joskus varsin pienenä lapsena jossain, ja kysyin isältäni, mikä kappale se on. Isä siitä luonnollisesti tajusi, ettei ollut soittanut minulle riittävästi Bob Dylania, ja pisti The Freewheelin'in soimaan. Seuraavat muutamat viikot kuuntelin jatkuvasti Blowing in the Windiä ja surin sitä, että maailmassa on niin paljon sotia. Sattumoisin koulun musiikintunnilla laulettiin samoihin aikoihin I'd Like to Teach the World to Singiä, joten imin itseeni hyvin lyhyessä ajassa paljon amerikkalaisuutta ja paljon pasifismia. Tiesittekö muuten, että I'd Like to Teach the World to Sing on alun perin Coca Colan mainos? Minä en tiennyt, ja nyt minusta tuntuu, että keskeinen osa lapsuuteni hippi-idylliä on ikuisesti pilalla. Onneksi lapsuuteni hippi-idylli muodostaa vain hyvin pienen osan suurempaa harhaa idyllisestä lapsuudesta, joka oli pääosin varsin porvarillinen ja keskiluokkainen ja kietoutui musiikillisesti pitkälti manserockin, punkin ja chansonin ympärille, joten kaikki on vielä ihan hyvin.
Hetki sitten kaivoin netistä esiin mahdollisimman yksinkertaisen version Blowing in the Windin soinnuista, kuuntelin levyltä, miten komppi menee ja tarkistin, että sointukierto menee minusta riittävän lähelle alkuperäistä. Sitten laitoin kappaleen uudestaan soimaan ja soitin mukana, ja se meni jo ensimmäisellä yrittämällä hyvin ja toisella kerralla ihan heittämällä. Pystyin saman tien laulamaankin. Pääsin siis alle kymmessä minuutissa opettelupäätöksestä siihen pisteeseen, että osaan soittaa kappaleen tempossa ja laulaa samalla. Käsittämätöntä!
Onhan Blowing in the Wind sinänsä varsin helppo kappale – opettelemani kierto on säkeistöissä GCD ja kertosäkeessä CDG, ja minun kapulaversiossani ei ole mitään sen kummempaa. Toisaalta se on aika paljon nopeampi kuin muistin, ja soinnut vaihtuvat lähes koko ajan tahdin välein, eli aloittelijan kannalta melko tiuhaan. Lisäksi pari kuukautta takaperin en olisi mitenkään osannut opetella tuota komppia itsekseni pelkkää levyä kuuntelemalla. Onpas mukavaa huomata kehittyneensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti