Olen nyt aivan pöhkönä kuukauden zombieen eli jo aiemmin mainitsemaani Roky Ericksonin kappaleeseen I Walked with a Zombie. Siinä on jotain aivan riipaisevan kaunista, enkä oikein osaa sanoa, mistä se tulee. Noiden viiden sanan välittämä harhaisuus, johon on hälyttävän helppo samastua, sekä se, että A-molli vaihtuu F:ksi joka vaihtuu G:ksi joka vaihtuu C:ksi täsmälleen oikealla hetkellä. Ja sitten vain toistetaan ja äännetään englantia mahdollisimman leveästi. Hypnoottisen hauskaa! Ja vielä niin kaunistakin!
Osa kyseisen biisin päräyttävyydestä syntynee kohdallani ihan puhtaasti siitä, että yllättäen huomaan pystyväni vaihtamaan A-mollista F-duuriin aika helposti ja vielä pääpiirteittäin tempossa. Käsittämätöntä. Joko olen kehittynyt paljon lyhyessä ajassa, tai sitten tempo on tässä vähän hitaampi kuin aiemmissa vastaavissa kohdissa. Tai sitten tänään on vain hyvä barré-päivä. Luultavasti todellisuus on vähän kaikkia edellä mainittuja. Ihmeellisen palkitsevaa on sekin, kun barrét alkavat yhä useammin soida, ja niin tekee myös tämä kyseinen F. Tsäppädädää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti