Olen ollut vapusta lähtien päätökseni mukaisesti reipas ja rohkea ja kuljettanut Ramia ahkerasti mukana kaikissa sopivissa illanistujaisissa ja juhlissa. Olen jopa soittanut niissä varsin hyvällä menestyksellä.
Eilisen ja vielä pitkälle tätäkin päivää vietin ystäväni polttareissa ystäväni ystävän ihanassa rintamamiestalossa. Siellä oli minun ja kitarani lisäksi muitakin soittimia, soittajia ja ennen kaikkea laulajia oikein mukava määrä, ja tämän seurauksena pääsin tietysti soittamaan paljon minäkin. Soitin myös aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Jopa Marilyn meni ihan täysin tempossa niin, että ihmiset pystyivät hyvin laulamaan mukana, mikä oli pieni ihme - ennen viime yötä en ollut vielä kertaakaan onnistunut soittamaan sitä ilman pahoja takelteluja, ja sitten se vain äkkiä loksahti kohdalleen, vaikka paikalla oli useampikin vieras ihminen. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan.
Samantyyppinen ilmiö kävi viime viikonloppuna. Olin viettänyt kitaratuntia seuranneen vuorokauden Dave-haasteeni parissa, eli soittanut lähes taukoamatta kappaletta Voi kun sulle riittäis pieni taivas ja nauttinut muutaman annoksen alkoholipitoisia virkokkeita perheystävän ylioppilasjuhlissa. Kun sitten otin kitaran syliin tuttujen ja vähän vieraampien ihmisten seurassa Jennin illanistujaisissa ja ryhdyin soittamaan mitä mieleen juolahti ja Jennin nuottikirasta löytyi, huomasin ihmeekseni, että soittaminen sujui paremmin kuin koskaan. Kaikki barrét soivat kaiken aikaan, oikea käsi toimi hienosti ja osasin siinä soiton aikana jopa etsiä mielessäni valmiiksi kitaran kaulalta ne muutamat soinnut, jotka eivät olleet ennestään tuttuja. Ne eivät tosin olleet mitään haastavia etsittäviä, ihan minkä tahansa soinnun kanssa en olisi missän nimessä moiseen kyennyt. Mutta silti, en lainkaan etukäteen tiennyt, että osaan tehdä niin, ja äkkiä se vain onnistui tuosta noin vain.
Alan ehkä vähitellen ymmärtää, miksi niin monet muusikot käyttävät niin paljon alkoholia - se tuntuisi mukavasti tasoittavan yleisön luomaa jännitystä ja samalla estää ajattelemasta liikaa, jolloin jotenkin mystisesti kaikki sujuu. Pitää olla hieman varovainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti