Plonk plonk, trallallaa

on mitä osuvin nimitys äänelle, joka syntyy, kun aloittelija soittaa kitaraa eikä voi olla laulamatta. Se on ääni, joka raikaa tätä nykyä kotonani kaiken aikaa. Heti kättelyssä on kerrottava, että kunnia tämän kauniin onomatopoeettisen sanaliiton keksimisestä ei suinkaan kuulu minulle, vaan eräälle toiselle Marille, joka myös on hiljattain aloittanut kitaransoiton.

Olen soittanut kitaraa nyt laskutavasta riippuen joko kolmisen kuukautta tai vähän kolmatta vuosikymmentä. Lapsuudenkodissani oli sekä kitara että kitaransoittotaitoinen isä, joten oli luontevaa, että aloitin kitaransoiton aina uudelleen alusta noin puolen vuoden välein. En koskaan päässyt kovinkaan pitkälle. Noin 12-vuotiaana ryhdyin suunnittelemaan, että menisin kitaratunneille, mutta meni vielä jokunen vuosi, ennen kuin pääsin sinne asti: ensimmäinen kitaratuntini oli tämän vuoden helmikuussa. 

Kun alkuvuodesta otin yhteyttä tulevaan kitaransoitonopettajaani, kuvittelin, että kävisin kerran viikossa tunneilla ja harjoittelisin kotona ehkä parina päivänä viikossa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Olen koko kevään ollut aivan rakastunut kitaraani ja soittamiseen, ostanut läjäpäin levyjä ja kitaratarvikkeita sekä yhden kitaran lisää, käynyt vuosien tauon jälkeen keikoilla ja perustanut yhden bändin. Kitaransoitto aiheuttaa minussa suunnilleen samanlaisen fyysisen reaktion kuin halaus rakkaalta ihmiseltä tai pulahdus mökkijärveen. Ahdistukset sulavat pois ja kaikki on taas paremmin. Luonnollisestikin olen aivan koukussa.

Olen varsin verbaalinen ihminen, joten tämä hurahdukseni on tarkoittanut sitä, että perheeni, ystäväni, tuttavani ja tietysti myös soitonopettajani saavat seurata jatkuvaa puhe- ja kirjoitustulvaa aiheesta. Aluksi kuvittelin, että into puhua ja kirjoittaa soittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä laimenisi hyvin pian, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tarve sen kuin lisääntyy. Siispä päätin perustaa tämän blogin. Tarkoitukseni on pitää jonkinlaista väljähköä soittopäiväkirjaa ja kirjoittaa kaikesta vähänkin aiheeseen liittyvästä sitä mukaa, kun mieli tekee. 

Trallallaa!